MITEN MEIDÄN PITÄISI NUKKUA
Ihmiset eivät nykyisin nuku luonnon tarkoittamalla tavalla.
Kehittyneissä maissa useimmat aikuiset nukkuvat nykyään yksivaiheisesti - eli yritämme nukkua yhden pitkän yöunen, jonka kesto on keskimäärin 7-8 tuntia. Kulttuureissa joissa ei sähköä ole, nukutaan kaksivaiheisesti. Nämäkin ryhmät nukkuvat öisin pitemmän jakson (ensimmäisessä jaksossa unta saadaan n.7 tuntia, ja iltapäivisin toisessa jaksossa 30-60 min).
Kaksivaiheisen nukkumisen juuret ovat biologiassa, kaikkien ihmisten vireys herpaantuu hetkeksi iltapäivällä, johtuen geeneistämme. Tämä hetken kestävä siirtymä täydestä valppaudesta alentuneeseen vireyteen perustuu synnynnäiseen taipumukseen torkahtaa nokkaunille iltapäivällä.
Aito kaksivaiheisen nukkumisen kaava - todisteet ja jonka olemassaolosta on saatu antropologiset, biologiset ja geneettiset todisteet ja jonka on mittauksissa osoitettu ilmenevän kaikissa tähän mennessä tutkituissa ihmisissä - sisältää pitkän yhteinäisen yöunen ja lisäksi lyhyemmän torkahduksen iltapäivällä.
Tämä on ihmiselle luontaisin nukkumistapa.
Kreikassa oli vielä 90-luvulla siestakulttuuri, joka on nykyisin harvinaista, paine siestakulttuurin muuttamisesta kasvoi vuosituhannen vaihteessa.
Harvardin yliopiston tutkimusryhmä otti selvittääkseen, kuinka paljon terveysongelmia tämä muutos aiheutti yli 23 000 aikuiselle kreikkalaiselle. Tutkittavaan ryhmään kuului sekä miehiä että naisia, ikähaarukassa 20-83.
Tutkijat keskittyivät seuraamaan sydämen ja verisuoniston tilan kehittymistä kuuden vuoden ajan siitä, kun monien heistä oli luovuttava siestan pitämisen tavasta.
Kenelläkään seurantaan otetulla ihmisellä ei ollut sepelvaltimotautia eikä kukaan ollut kokenut sydänkohtausta tutkimuksen aloittamiseen mennessä, mikä viittasi siihen että heidän sydämensä ja verisuonistonsa olivat kunnossa.
Säännöllisistä siestoista luopuneiden keskuudessa sydänkuoleman riski kasvoi kuitenkin kuuden vuoden tutkimusaikana 37 %:a suuremmaksi kuin niiden, jotka jatkoivat säännöllisistä iltapäiväunista nauttimista.
Tutkimus osoitti että elämämme lyhenee, kun meiltä on viety synnynnäisesti meihin ohjelmoitu kaksijakoisen nukkumisen tapa.