UNEN VAIKUTUS OPPIMISEEN

Uni ennen oppimista elvyttää kykyämme uusien muistijälkien kerryttämiseen.

Valveilla ollessamme aivot kaiken aikaa kokoavat ja tallentavat uutta informaatiota, eteen tulevat muistamisen mahdollisuudet rekisteröityvät aivoissa eri osiin. Kun on muistettava tosiasioita koskevaa informaatiota - aivoturso eli hippokampus auttaa tallentamaan nämä ohi virtaavat kokemukset ja sitoo niiden yksityiskohdat yhteen.

Aivoturso on pitkä sormen muotoinen rakenneosa, joka työntyy syvälle kumpaankin aivopuoliskoon. Se on tiedon väliakainen varasto, lyhytkestoisen muistin paikka uusien muistijälkien keräämistä varten. Valitettavasti sen varastotila on rajallinen, mikäli sen kapasiteetti ylittyy, uuden informaation vastaanottaminen saattaa käydä mahdottomaksi tai muisti ikäänkuin kirjoittaa uuden asian vanhan päälle, jolloin muistaminen häiriintyy.

Miten aivot selviytyvät tästä muistin kapasiteettiongelmasta ?
Muistin elpyminen oli yhteydessä NREM-unen kevyempään kakkostason vaiheeseen ja erityisesti sähköisen toiminnan lyhyihin ja voimakkaisiin purskahduksiin, unisukkuloihin.

Mitä useampia unisukkuloita yksilö saa unensa aikana, sitä paremmin elpyneessä valmiudessa hänen oppimiskykynsä oli hänen herätessään. Kannattaa toki muistaa, ettei unisukkuloiden perusteella voi ennustaa kenenkään synnynnäistä oppimiskykyä, genetiikan rajat asettavat ne raamit. Unisukkuloiden perusteella oli sen sijaan ennakoitavissa, miten oppiminen muuttui nukahtamista edeltäneestä tilanteesta heräämisen jälkeiseen tilanteeseen (missä määrin muistaminen elpyi).

Tutkimuksessa todettiin hämmästyttävän tasaisesti toistuvan sähköpulssin kulkevan aivojen läpi 100-200 millisekunnin välein. Nämä sykäykset avasivat edestakaisen väylän aivoturson eli lyhytkestoisen muistin varaston ja paljon laajemman aivokuorella sijaitsevan pitkäkestoisen varastopaikan välille.

Tutkimuksessa havaittiin että hiljaisuudessa tapahtuu sähköinen tiedonsiirto, joka siirtää tosiasioita koskevat muistijäljet väliaikaisesta varastosta (aivotursosta) varmaan ja pitkäkestoiseen tallennustilaan, aivokuoreen.

Uni siivoaa aivoturson säilytystilan, järjestää tähän informaation lyhytaikaiseen varastoon runsaasti vapaata tilaa.

Yksinkertaistettuna voidaan todeta havaintona: mitä useampia unisukkuloita yksilö yöllä kokee, sitä paremmin muistamiskyky on kohentunut illasta seuraavaan aamuun.

Tutkimuksessa on tehty havaintoja jonka mukaan ikääntymisen vaikutuksesta seniorit (60-80.v) eivät pysty kehittämään unisukkuloita yhtä runsaasti kuin terveet nuoret aikuiset, vajausta on n.40 %:a.

Yhteiskunnan kannalta laajemminkin merkittävää on NREM-unen sukkuloiden erityinen runsaus aamuyön viimeisinä tunteina, jolloin NREM-unta on lyhyt jakso pitkien REM-univaiheiden välissä.

Mikäli nukut yössä kuusi tuntia tai vähemmän, riistät aivoiltasi oppimiskyvyn elpymisen hyödyn, jonka unisukkulat normaalisti tuottavat.

Uni hyödyttää muistia toisella tavalla oppimisen jälkeen, jolloin se ikäänkuin painaa juuri luotujen tiedostojen valmistuttua "tallenna"-painiketta.

Magneetikuvausta käyttäen on päästy näkemään syvälle koehenkilöiden aivoihin saadakseen selville, minne muistijäljet siirtyvät nukkumisen aikana. On käynyt ilmi, että erilliset "muistipaketit" palautetaan mieleen nukkumisen jälkeen aivan eri aivoalueelta kuin ennen nukkumista. Ennen nukkumista koehenkilöt noutivat muistijälkijä aivoturson lyhytaikaisesta säilytyspaikasta - välivarastosta, joka on uudelle muistijäljelle hyvin huono viipymispaikka. Seuraavana aamuna tilanne on toisenlainen, muistijäljet olivat siirtyneet. Täyden yöunen jälkeen koehenkilöt noutivat mieleensä saman informaation aivovaipasta (neokorteksista), aivokuoren ylimmästä kerroksesta, joka on tosiasioita koskevan muistin pitkäaiakainen säilytyspaikka. Siellä ne ovat yön jälkeen turvassa ja voivat ehkä säilyä elämän loppuun saakka.

Informaatiota pitkien etäisyyksien taakse kantavan pitkäaaltoisen radiosignaalin tavoin syvän NREM-unen hitaat aivoaallot olivat toimineet viestinviejinä, kuljettaneet muistipaketteja välivarastosta (aivotursosta) turvallisempaan pysyvämpään säilytyspaikkaan (aivokuorelle).

Lyhytkestoinen muisti tyhjenee antaakseen tilaa uusien tosiasioiden muistamiselle, ja samalla menneiden muistijälkien luettelo päivittyy yhä uudelleen.

Uni muovaa aivojen keräämän informaation arkkitehtuuria alituisesti öisin.

Jopa 20 minuutin päiväuni voi olla hyödyksi muistijälkien vakiinnuttamiselle, kunhan se sisältää riittävästi NREM-unta.